Pennut täyttivät tänään 2 viikkoa. Onneksi tämä toinen viikko on kulunut huomattavasti mukavammissa ja rauhallisimmissa merkeissä kuin ensimmäinen viikko. Itselläni on edelleen haikeutta ilmassa, kun mietin erityisesti menettämäämme Ninniä, mutta nyt osaan jo onneksi nauttia näistä neljästä tuhisijasta, jotka kasvavat ihan silmissä. Aloitetaan tämä postaus pentujen viikkopotreteista. Kamera ei oikein osannut tarkentaa näihin aktiivisiin menijöihin, mutta sain sentään jonkinlaiset kuvat otettua.
Estorian Golden Sky's Cloudness
"Gola"poika, painoa 1196g
Estorian Cloudless Midnight Sun
"Mindi"keltainen tyttö, painoa 1250g
Estorian Endless Day's Cloudberry
"Daisy"punainen tyttö, painoa 1130g
Estorian Little Midsummer Cloudling
"Pikkulikka"liila tyttö, painoa 890g
Pennut ovat kasvaneet hienosti kuluneen viikon aikana. Pojalle on tullut painoa lisää 396g ja ensimmäisen viikon aikana 445g. Isolle Mindi-tytölle on painoa tullut lisää 376g ja ensimmäisen viikon aikana 498g. Daisylle painoa on tullut lisää 386g ja ensimmäisen viikon aikana 439g. Pikkulikka on saanut painoa 330g ja ensimmäisen viikon aikana 260g. Eli siinä missä Golan, Mindin ja Daisyn kasvu on vähän hidastunut ja tasaantunut, pikkulikka selvästi vielä kirii tuota ensimmäisen viikon huonoa kasvua umpeen. Nuo kolme muuta pentua on kyllä niin jättimäisiä mörssereitä, että pikkulikka näyttää edelleen ihan miniltä, vaikka hän on aikalailla samankokoinen kuin Jymyn siskon Hilpan pennut vuosi sitten. Mila itse on painanut 2-viikkoisena 1100g. Jymy-isän tarkkaa painoa minulla ei kaksiviikkoisena ole, kun vaaka teki silloin tenän, mutta Jymy on ollut silloin hieman vajaa kilon. Kaikki ovat siis oikein sopivan kokoisia, vaikka pikkulikka onkin sisaruksiinsa nähden edelleen pieni. Sen verran isoja noi kolme muuta ovat, että uskalsin laittaa heille jo tänään väripannat. Pikkulikka joutuu omaa pantaansa vielä odottamaan tovin jos toisenkin.
Daisy ja pikkulikka
Mindillä avautuivat silmät pari päivää sitten. Tänään Daisylla oli silmät myös auki ja pikkulikalla ihan vähän raollaan. Pojalla silmät ovat vielä toistaiseksi kiinni, mutta luomet kyllä liikkuvat aktiivisesti, joten eiköhän ne sieltä iltaa kohden tai viimeistään huomenna aukea. Edellisiä pentupostauksia selatessani huomasin, että vähän hitaammin ovat silmät ehkä nyt auenneet kuin aikaisemmilla pennuilla, mutta jokainen pentu ja pentue on aina vähän erilainen, joten ihan ollaan kehityksessä kuitenkin aikataulussa. Pennut myös kävelevät aika taitavasti. Mindi varsinkin tuntuu jo hyvinkin kehittyneeltä ja aktiiviselta pennulta. Gola-poika on edelleen vähän sellainen laiska loikoilija, mutta tytöt hakevat ajoittain jo hyvinkin aktiivisesti kontaktia. Mindi tulee jalkoihin pyörimään ja varpaita maistelemaan aina hereillä ollessaan. Samoin pikkulikka. Daisy ei ehkä ihan yhtä paljon hae kontaktia, mutta kyllä hänkin rupeaa sormia maistelemaan innokkaasti, jos erehdyt niitä tytölle tarjoamaan. Kaikilla ikenet selvästi vähän kutisee, koska sormet ovat suosikki purtavaa tällä hetkellä. Ikenillä on kiva vähän jyystää sormentynkää. Hampaiden puhkeamista siis odotellessa.
Lämpötilojen vaihtelu on aiheuttanut kuluneella viikolla meille pieniä haasteita. Pentuhuone tuli varsinkin iltapäivästä tosi kuumaksi, kun viikkoon osui pari aidosti lämmintä ja aurinkoista päivää. Päädyin lopulta siirtämään samojedien pentulaatikon toiseen makkariin. Tätä alunperin harkitsin, mutta laitoin pentulaatikon silti ensin tuonne toisen kammarin puolelle, koska siellä on niin paljon enemmän tilaa. Mutta ehkä me nyt pari viikkoa pentujen kanssa selvitään tuolla pienemmässä makkarissa ja sitten pentulaatikon voikin jo laittaa kasaan ja pennut pääsevät siirtymään osaksi laumaa. Lämmönvaihtelu on myös saanut pentujen nenät vähän vuotamaan. Ei siis mitään vakavaa, pieniä kirkkaita tippoja välillä tippuu nenästä, kun lämpötila muuttuu kylmästä lämpimäksi ja toisin päin. Tätä tietenkin on hyvä tarkkailla, mutta aina pennuilla on hieman kosteat nenät, varsinkin tässä kohtaa, kun hampaatkin rupeavat puhkeamaan.
Viileydestähän nämä pennut selvästi tykkäävät. Mindi ja Daisy varsinkin protestoivat äänekkäästi, kun haluavat päästä viileälle lattialle nukkumaan. Tällä kaksikolla tuntuu olevan jonkinlainen kilpailu siitä, kumpi saa pentueen "äänekkäin pentu" -tittelin itselleen. Tuntuu että joka toinen päivä Mindi huutaa äänekkäämmin ja joka toinen päivä Daisy. Daisyn suosikki nukkumapaikka on ehdottomasti pentulaatikon kulma. Neidin pitää päästä kulmaan nukkumaan, pää kirjaimellisesti siis nurkassa. Mutta tämä ei tietenkään ole näin yksinkertaista, vaan suosikkikulma vaihtelee ja välillä voi kulua minuutteja ennen kuin huutava Daisy löytää sen oikean nukkumapaikan. Kulmien lisäksi Daisy haluaa myös nukkumaan mahdollisimman korkealla ja useita kertoja olen saanut pelastaa neidin, kun hän on kiivennyt Milan päälle ja jää sitten jumiin jonnekin. Mindi puolestaan huutaa, jos nukkumapaikka on liian lämmin. Tosin nyt kun tytön silmät avautuivat, huudon määrä selvästi vähän väheni, kun tyttö pystyy paremmin havainnoimaan ympäristöään. Molemmat tytöt ovat todella nopeita liikkujia. Daisy on varmaan nopein ryömijä, jonka olen tavannut. Hän on ihan hetkessä vaihtanut paikkaa. Mindin vauhti puolestaan kiihtyi selvästi, kun silmät avautuivat ja kävely alkaa luonnistua. Mindi osaa myös kurkotella seisovan Milan nisiä kohti, mutta ihan vielä neiti ei ole tassuillaan niin tukevasti liikenteessä, että tytön olisi mahdollista nisiin ylettyä. Nämä kaksi rääkyjää ovat tehneet nukkumisesta kuluneella viikolla todella vaikeaa.
Mindi
Tytöt
Gola on onneksi melkoinen unikeko. Hän on tyytyväinen aina ja kaikkialla. Poika nukahtaa yleensä niille sijoilleen eikä paljoa hätkähdä, vaikka tytöt huutavat kukkusuorana ja ryömivät pojan yli tai maistelevat pojan tassuja. Hän on myös todella komea ja kasvattaa tällä menolla melkoisen karvan itselleen. Saa nähdä kiihtyykö pojan meno yhtään sitten kun silmät avautuvat, vai onko herra oikeasti näin vilpittömän rento ja rauhallinen tyyppi. Pikkulikka on myös selvästi helpompi kuin siskonsa. Hän ei juuri itkeskele. Ainoa tilanne, missä tulee itku, on kun kaverit hylkäävät ja pikkulikka päätyy yksin nukkumaan. Mutta tähän auttaa kasvattajan syliin pääseminen. Pikkulikka rauhoittuu edelleen kuin taikaiskusta heti, kun pääsee syliin. Nyt hän on ruvennut myös maistelemaan kasvattajan nenää ja poskia ja antamaan pusuja. Vähän jännittää menetänkö tämän ihanan sylikoiran siinä kohtaa, kun silmät ovat kunnolla auki, mutta ainakin tänään tyttö oli vielä hyvinkin onnellinen päästessään syliin nukkumaan. Pikkulikka ja Gola ovat aika erottamaton parivaljakko ja yleensä pikkulikka löytyy veljen kainalosta. Mindi ja Daisy viihtyvät selvästi enemmän erillään, mutta kyllä koko nelikko edelleen välillä löytyy yhdestä isosta kasasta.
Pikkulikka
sisko ja veli
Gola
Pikkulikka
Gola
Gola ja pikkulikka
Tänään leikkasin pennuilta ekaa kertaa kynnet, etteivät terävät neulat niin pahasti Milan mahaa pistelisi. Mila ottaa äitiyden jo aika rennosti. Suurimman osan aikaa Mila huitelee ulkona ja aina välillä muistaa, että ainiin, minullahan oli vauvoja. Sitten pitää päästä pentuja vilkaisemaan, tökkiä ne hereille ja varmistaa kaikkien olevan tallessa ja lähteä sitten takaisin omien viihdykkeiden pariin... ja jättää tylysti herätetyt pennut rääkymään perään. Välillä joudun vähän käymään Milan kanssa keskustelua siitä, että pentujen pitää saada edelleen myös maitoa. Öisin Mila onneksi viihtyy aika hyvin pentulaatikossa ja nukkuu pentujen kanssa. Muut koirat ovat myös saaneet ottaa pentuihin jo pientä kontaktia. Tai no olisivat Milan mielestä saaneet tulla lähelle jo aikaisemminkin, mutta olen itse yrittänyt pitää pennut vielä erillään muista. Nyt isoisoäiti Nova on kuitenkin käynyt jo pentulaatikossa ja tänään myös Dafne kävi pentuja nuuhkimassa. Kovasti podengot jo odottaa, että pääsevät pentuja hoitamaan.
Dafne ja Mindi
Seuraavan viikon aikana meno tästä sitten lähtee kiihtymään, kun pennut löytävät kunnolla jalkansa ja näkö alkaa tarkentua. Viime viikonloppuna päätin myös pentujen tulevat kodit. Tämä aiheutti tällä kertaa erityisen paljon päänvaivaa, koska koteja olisi tosiaan ollut enemmän kuin pentuja nyt selviytyi hengissä. Tulevista kodeista myöhemmin sitten lisää, kun päätän sen, kuka pentu lähtee minnekin. Tältä viikolta on sammarien pentupostaus hyvä päättää tähän. Saa nähdä onko huomenna kirjoitettavana sitten podengopentupostaus.
Kommentit
Lähetä kommentti