Viimeinen...

...päivä, ilta, yö ja aamu yhdessä.



Kaiken kaikkiaan siis viimeistä viedään. Ei tarvinnut kuin avata blogi ja alkaa kirjoittaa, niin jo silmät kostuivat ja nenäliinalle alkoi tulla tarve. En ikinä olisi osannut uskoa, millainen vuoristorata seitsämän viikkoa sitten oli alkamassa, mutta on tähän matkaan mahtunut kyllä kaikenlaista. Välillä on naurattanut, seuraavassa hetkessä jo itkettänyt. Välillä olen ollut pakahtua rakkaudesta, väliltä täynnä ärtymystä ja kiukkua. Verta ja hikeä on vuodatettu kirjaimellisesti, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Seitsämässä viikossa nämä pienet valkoiset lumipallot ovat kasvaneet sellaisesta viattomasta toukasta täydellisiksi sydämiä murskaaviksi riiviöiksi, joiden kanssa yksikään päivä ei ole ollut samanlainen. Tylsää hetkeä ei ole meidän arkeemme mahtunut ja tiedän tulevan viikonlopun tuovan mukanaan todellisen järkytyksen, kun joudun kerta heitolla tottumaan elämään ilman syliin tunkevaa Diniä, aina leikkimään valmista Ronia, pusuja jakelevaa Kideä, aina yhtä herttaista ja omapäistä Heta sekä tietysti kepposia ja seikkailuja täynnä olevaa Unnaa. Nämä viisi ilkikurista karvaturria ovat kyllä opettaneet minulle lukuisia uusia asioita ja jään kyllä koko sydämestäni niitä kaipaamaan. Onneksi ero ei ole lopullinen ja tiedän näkeväni vaaveleita uudestaan vielä moneen otteeseen. Mutta ei tämä äidin rooli ole ikinä helppoa siinä vaiheessa, kun poikaset viimein lentävät pois pesästä.

Eilinen ja tämä päivä on kulunut aika pitkälti muuttovalmisteluja tehden ja pentujen riehumista seuraten. Eilen pakkailin pentujen kamat kassiin eikä viisikosta ollut kyllä lainkaan apua siinä hommassa. Viisikko on selvästi laittanut vielä astetta isomman vaihteen silmään. Mekkalasta päätellen olisi voinut luulla, että kämpässäni juoksentelee norsu, mutta viisi samojedinpentuahan siellä vain ravasi ympyrää seiniin ja toisiinsa törmäillen. Hetasta on muutaman viime päivän aikana kuoriutunut erityisen riehakas tapaus, joka kurittaa veljiään ja minunkin kanssani leikkisi pelkästään hippaa ;) Roni ja Unna ovat sellaisia komentelijoita, että voi sitä raukkaa, joka yrittää väittää kaksikolle vastaan. Dini ja Kide ovat tällä hetkellä minun kaksi kultapojuani, jotka tulevat heti kutsusta luokse ja sitten niitä saa minuutti tolkulla silitellä. Pojat rakastavat sitä, kun rapsutan niitä oikein antaumuksella leperrellen samalla kaikenlaista hassua. Siitä kaksikko vallan villiintyy ja saan varautua pusuihin. Tosin kyllähan muutkin siinä vaiheessa rientävät kilpailemaan huomiosta eivätkä kädet meinaa tahtoa riittää huomionhakuisten pentujen hyvänä pitämiseen.



Aitauksessa oleminen on pennuista tällä hetkellä todella tylsää ja Unna on nyt päättänyt, ettei hän halua siellä olla enää lainkaan. Öisin likka kipuaa aitauksesta pois ja hiipii tosiaan makuhuoneeseen niin hiljaa kuin mahdollista saadakseen nukkua siellä aikuisten kanssa. Onneksi muut pennut protestoivat tätä yhden pennun karkumatkaa niin paljon, että likka jää aina kiinni. Eilisaamuna tyttö aiheutti minulle kuitenkin extra paljon harmaita hiuksia. Jätin pennut ihan hetkeksi keskenään pihalle ja kun tulin takaisin siirtääkseni ne sisäraitaukseen, huomasin paikalla olevan enää vain neljä pentua. Oletin Unnan olevan rappusten alla piilossa, mutta sitten huomasinkin tytön kävelevän tyynenrauhallisesti aidan väärällä puolella =D Kuinka lie sinne päätynyt. Onneksi antoi ottaa itsensä kiinni ilman ongelmia, mutta kyllä oma sydän hypähti hetkellisesti kurkkuun. Työpäivän päätteeksihän tyttö oli niin ikään kiivennyt ulos aitauksesta ja neiti odotti minua iloisesti ovensuussa, kun tulin kotiin.



Pennut on nyt myös "huollettu" oikein viimeisen päälle. Eilen leikkasin kaikkien kynnet ja harjasin pienokaiset kunnolla.Tänään pennut saivat puolestaan kunnollisen pesun, että olisivat huomenna puhtaita uusiin koteihinsa lähtiessään. Ihanan rauhallisesti kaikki hoitotoimet taas sujuivat ja kun kuivasin pentuja föönillä, Dini, Kide ja Roni oikein rupesivat sylissäni nukkumaan. Tytötkin simahtivat välittömästi kuivauksen jälkeen. Mun ihanat kultamurut. Kyllä teitä tulee ikävä!

Pihalla oleilua torstaina

Dini

Raato =D

Kaljuksi käynyt äiti

Unna

Heta

Somerolla tänään mentiin äidin johdolla jokea tutkimaan

Sen jälkeen päädyttiinkin pesulle: Kide ja Roni

Unna ja Heta

Heta: meidän porukan viimeinen luppakorva

Ronin ahtimus nukkumapaikka

Aitauksessa jälleen

Kameraan katsovat alhaalta ylöspäin Kide, Roni ja Heta

Dini

Pojat :)

Tytöt jo nukkuu, mutta pojat odottavat vapauteen pääsyä

Roni-poika

Dini ja Kide

Kide komentaa

Unna: Miksei pojat anna nukkua

Unna ja Roni

Dini

Unna ja Roni

Roni ja Kide

Kide

Poikia

Roni jälleen

Poikien pyllyt =D

Dini