Vielä kerran Taivaalliset ystävämme

Katkeran suloinen päivä takana on,

näen eessäni pentuaitauksen aution.

Sitä vielä hetken aikaa kaihoisasti tuijotan,

kunnes sen viimein pois haikeana kokoan.

Ovat rakkaat pienokaiset pesästä lentäneet,

suureen maailmaan viimein lähteneet.

Kyynelen silmäkulmastani pois pyyhkäisen,

hymyillen muistoilleni vielä kerran nyyhkäisen.

On riittänyt naurua, hikeä, verta ja kyyneleitä,

mihin tästä nyt jatkan ilman riiviöitä teitä?

Tuskin voin uskoa, että seitsämän viikkoa ohi on,

ja jälleen alkaa arkemme rauhallinen, pennuton.

Kuin roihuava komeetta, viisikkonne tänne syöksyi,

jo alkumetreillä teistä rakkaus aaltoina huokui.

Kirkastui iloinen liekkinne joka päivä,

vilahti joukossa pieni ilkikurisuuden häivä.

Tylsää hetkeä eivät nämä viikot nähneet,

muistoihin jokainen sekunti varmasti jäänee.

Nyt on kuitenkin aika uusia tuulia haistella,

häntiä iloisesti heiluttaen eteenpäin tassutella.

Kokeilla saatte pienten tassujenne kantavuutta,

kun riennätte valloittamaan maailmaa suurta.

Parhaat eväät matkallenne yrittänyt olen antaa,

ne teidät varmasti vielä kauaksi kantaa.

 Dini-poika muistathan kunnolla olla,

perhettäsi uutta oikein rutkasti pusutella.

Sylissä viihdyt, seurasta tykkäät,

ennen kuin kakkakikkareen jonnekin lykkäät.

Lahkeessa roikut, sormea tuntuvasti puraiset,

silti tassujesi ympärille kaikki kietaiset.

Roni kova jätkä komentaa ja määrää.

Muistathan silti päätökset omistajallesi jättää.

Ja vaikka sanotaan, ettei haukkuva koira pure,

älä sinä äänekäs poika sitä yhtään sure.

Varmasti saat nimittäin hampaillasi maistaa,

omistajasi nenää puraista, korvaakin jyystää.

Kide nokinokka suo Aava-kaveri odottaa.

Muistathan vanhempaasi kunnioittaa.

Kai silti voit hieman kaverin tassussa roikkua,

yömyöhään hereillä joka yö kukkua.

Omistajallesi aiheuta naurua ja harmaita hiuksia,

älä silti yritä ketään liikaa teoillasi kiusata.

 

 Herttainen Heta Pessin kanssa telmiä pian saa,

saa nähdä mitä uudesta kodista jäljelle jää.

Maisteleehan Heta tyttö kaikenlaista,

onneksi ei ole hellyyttä jakaessaan saita.

Syliin pienokainen tämä helposti nukahtaa,

pian perheesi sydän varmasti pakahtua saa.

Unnankin seikkailut vihdoin jatkoa saavat.

Vanhat konnankoukut pian niiden varjoon jäävät.

Jos et kuitenkaan heti pulaan joutuisi,

aina uteliaana joka paikkaan hosuisi.

Ei ole kauaksi puusta pudonnut tämä omena

anna silti pari pusua, älä aina haukkuen komenna.

Hiljainen ja tyhjä on talo tietysti ilman teitä,

mutta emmehän me vielä kokonaan hyvästejä heitä.

Nähdä saan teidät kaikki vielä uudestaan,

pääsen teitä monen monta kertaa halaamaan.

Ensin toki perheittenne sydämet varastaa saatte,

kun tämän matkan jännittävät hetket yhdessä jaatte.

Näiden sanojen myötä on aika tämä blogi laittaa nukkumaan,

hetkeksi kirjoittelun tänne taas toviksi unohtaa.

Älkää silti surko, ei tämä ole loppu,

vaikkei seuraavilla pennuilla olekaan hoppu.

Mutta kun viimein on aika uusien pienokaisten,

tänne varmasti jälleen ahkerasti kirjoittelen.