Viikonloppuna 10.5. kävimme Turengin koiranäyttelyssä. Mukaan lähtivät podengot Siru ja Doby sekä tietysti äiti ja Susanna. Päivä oli mitä parhain ulkonapidettävälle koiranäyttelylle ja välillä tuntui, että auringon ei olisi edes tarvinnut paistaa läheskään niin kuumasti mitä se paistoi. Paikan päällä oli yhteensä seitsemän podengoa joukossa myös Sirun kasvattaja.
Susannaa jännitti näyttely Dobyn puolesta kovasti, koska kyse oli vasta Dobyn ensimmäisestä virallisesta näyttelystä. Doby oli kuitenkin todella reippaalla päällä, joskin lämmin päivä ja odottelu kehän ollessa myöhässä vei kyllä osan innosta mukanaan. Kun Susanna pääsi lopulta Dobyn kanssa kehään, käveli Doby taas vähän miten sattuu, mutta hienosti Susanna koiran esitti vaikeuksista huolimatta. Palkkioksi kaikesta tuomari Tuula Savolainen tykästyi Dobyyn ja myönsi tälle ROP-pentu tittelin ja KPn. Nämä tarkoittavat siis rotunsa parasta pentua ja kunnia palkintoa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei paikalla muita pentuja ollut, mutta hyvä saavutus nuo ruusukkeet kuitenkin olivat, koska ei niitä voi antaa muuta kuin tasokkaalle koiralle. Joten go Doby go!!
Myös Sirun osalta näyttely sujui malliikkaasti. Siru oli karistanut harteiltaan kaiken turhan jännittämisen ja pelon, eikä tuomari tällä kertaa kirjoituttanutkaan arvosteluun mitään arasta käytöksestä. Vaikka Sirun sijoitus olikin vasta kolmas kolmesta nartusta, oli näyttely minulle suuri voitto. Ensimmäisessä virallisessa näyttelyssämme tuomari kirjoitutti arvosteluun viisi miinusta, joista kolme koski arkailevaa ja varautunutta käytöstä. Joten siitä tilanteesta tämä oli kyllä jo huima harppaus eteenpäin ja uskallan toivoa sen näkyvän tuloksissakin ennemmin tai myöhemmin kunhan tyttö vielä saa iän tuomaa kypsyyttä.
Näyttelystä lähti mukaamme myös uusi kantokoppa. Doby on nimittäin tyystin ominut meidän vanhan sinisen koppamme, joten nyt Siru sai kauniin punaisen kevytrunkoisen näyttelyhäkin, jossa hän on jo muutaman yön puoliksi nukkunut.
Äitienpäivä aamu valkeni myös kauniina ja ensi töiksemme lähdimme Susannan kanssa metsään keräämään valkovuokkoja, jonka jälkeen veimme äidille tarjottimen sänkyyn ja annoimme lahjamme. Melko pian heräämisen jälkeen lähdimme sitten yläätysreissulle Somerolle viedäksemme äitienpäivä onnittelut myös äitini äidille. Tämä oli todella otettu ja koirat olivat innoissaan nähdessään taas isovanhempani. Koirat lähtivät nimittäin tietenkin mukaan.
Susannaa jännitti näyttely Dobyn puolesta kovasti, koska kyse oli vasta Dobyn ensimmäisestä virallisesta näyttelystä. Doby oli kuitenkin todella reippaalla päällä, joskin lämmin päivä ja odottelu kehän ollessa myöhässä vei kyllä osan innosta mukanaan. Kun Susanna pääsi lopulta Dobyn kanssa kehään, käveli Doby taas vähän miten sattuu, mutta hienosti Susanna koiran esitti vaikeuksista huolimatta. Palkkioksi kaikesta tuomari Tuula Savolainen tykästyi Dobyyn ja myönsi tälle ROP-pentu tittelin ja KPn. Nämä tarkoittavat siis rotunsa parasta pentua ja kunnia palkintoa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei paikalla muita pentuja ollut, mutta hyvä saavutus nuo ruusukkeet kuitenkin olivat, koska ei niitä voi antaa muuta kuin tasokkaalle koiralle. Joten go Doby go!!
Myös Sirun osalta näyttely sujui malliikkaasti. Siru oli karistanut harteiltaan kaiken turhan jännittämisen ja pelon, eikä tuomari tällä kertaa kirjoituttanutkaan arvosteluun mitään arasta käytöksestä. Vaikka Sirun sijoitus olikin vasta kolmas kolmesta nartusta, oli näyttely minulle suuri voitto. Ensimmäisessä virallisessa näyttelyssämme tuomari kirjoitutti arvosteluun viisi miinusta, joista kolme koski arkailevaa ja varautunutta käytöstä. Joten siitä tilanteesta tämä oli kyllä jo huima harppaus eteenpäin ja uskallan toivoa sen näkyvän tuloksissakin ennemmin tai myöhemmin kunhan tyttö vielä saa iän tuomaa kypsyyttä.
Näyttelystä lähti mukaamme myös uusi kantokoppa. Doby on nimittäin tyystin ominut meidän vanhan sinisen koppamme, joten nyt Siru sai kauniin punaisen kevytrunkoisen näyttelyhäkin, jossa hän on jo muutaman yön puoliksi nukkunut.
Äitienpäivä aamu valkeni myös kauniina ja ensi töiksemme lähdimme Susannan kanssa metsään keräämään valkovuokkoja, jonka jälkeen veimme äidille tarjottimen sänkyyn ja annoimme lahjamme. Melko pian heräämisen jälkeen lähdimme sitten yläätysreissulle Somerolle viedäksemme äitienpäivä onnittelut myös äitini äidille. Tämä oli todella otettu ja koirat olivat innoissaan nähdessään taas isovanhempani. Koirat lähtivät nimittäin tietenkin mukaan.
Kommentit
Lähetä kommentti