Kuonopanta

Sirulla on ollut pitkään ongelmia hihnakäyttäytymisensä kanssa. Aina toisinaan homma on ollut jo hanskassa ja käytös on näyttänyt paranevan, mutta sitten on taas menty ja kovaa taaksepäin. Nyt päätin sitten ottaa asian kunnolla työn alle ja ostin Sirulle kuonopannan. Ensin tulin ostaneeksi väärän koon, ja kun vaihdoimme sen pienimpään mahdolliseen, ei sekään ollut tarpeeksi pikkuinen Sirulle. Jouduin siis pienentämään sitä vielä vähän. Sitten ei kun kokeilemaan.

Pannan pukeminen oli lähes tappelua, koska Siru ei millään olisi halunnut mitään kuononsa ympärille. Lopulta panta saatiin tietysti päälle ja lähdimme lenkille. Kovin iloisesti Siru ei asiaan suhtautunut. Vähän väliä hän pysähtyi raapimaan kuonoaan ja yritti irrottaa pantaa. Toisinaan Siru teki omituisia sivuhyppyjä ja ravisteli kovasti päätään. Mitä ilmeisemmin Siru ei olisi pantaa päähänsä halunnut millään hinnalla.

Panta kuitenkin auttoi. Hihna oli vaihteen vuoksi koko ajan löysällä, vaikka yleensä se löystyy vasta loppumatkasta. Kun auto tuli vastaan, Sirun rähinä ei onnistunut yltymään normaaleihin mittoihinsa, ja kun edessä käveli toinen koira, ei Siru pystynytkään tempomaan ja vetämään hihnasta hullun lailla. Myös koiratalojen ohittaminen sujui vaihteeksi ihanan kivuttomasti.

Nyt vain toivotaan, että panta auttaa myös pidemmällä tähtäimellä eikä sitä tarvitsisi käyttää loputtomiin. Kunhan nyt vain saisin Sirun tajuamaan, ettei rähinä ole ainoa puolustuskeino toisia koiria vastaan. Huomenna on sitten edessä taas uusi koetus, kun lähdemme Iittiin näyttelyyn. Pidetäänpäs peukkuja. Vielä tänä iltanakin on actionia luvassa, kun Sirulla ja minulla on neljäs agilitytunti. Olen jo päättänyt jatkaa alkeiskurssilta suoraan jatkokurssille, sen verran lupaavalta Siru ainakin tällaisen märkäkorvan silmissä näyttää.