 |
| Nefi - Encautom's Hot Nuts 6.11.2008-5.5.2025 |
Maanantaina oli aika jättää hyvästit Nefille, laumamme rautamummolle. Tätä kirjoittaessa on vieläkin vaikea tajuta, että tämä ikinuori vanhus, joka vielä muutama viikko sitten kiipeili keittiön pöydille varastamaan sämpylöitä, on oikeasti poissa. Mielessä pyörivät ajatukset, oliko tämä varmasti oikea hetki? Vieläkö olisi voinut jotain tehdä? Vieläkö jotain tutkia? Nefillä ei ollut edes mitään pysyviä lääkityksiä, joten ajatuksissani tietenkin syyttelen itseäni ja ajattelen, että jotain olisi ollut tehtävissä. Mutta vaikka sydän tulee olemaan tämän päätöksen kanssa eri mieltä vielä pitkään, niin todellisuudessa Nefillä alkoi olla monenlaisia ongelmia. Munuaisesta löytyi ensimmäisen kerran häikkää jo yli 3 vuotta sitten ja reilu vuosi sitten sydämessä todettiin voimakas sivuääni. Myös hampaat olisi pitänyt hoitaa kuntoon jo viime vuoden puolella, mutta sydän ja munuaiset tekivät nukutuksesta niin ison riskin, että päätin lopulta jättää hampaat hoitamatta. Kuulo oli melkein kokonaan mennyt, näössä oli vikaa ja dementia-oireet olivat ajoittain todella voimakkaita. Lisäksi Nefi pelkäsi lääkäreitä, joten kaikki tarkemmat tutkimukset ja isot operaatiot olisivat olleet vanhuksen kiusaamista. Tämä pelko näkyi selvästi viime syksynä. Silloin Nefin kanssa oli pakko mennä lääkäriin, kun Nefin heikoksi käynyt iho sai pariin otteeseen pahat haavat Hestian hampaista. Nefi ei osannut enää varoa Hestiaa tai väistää, jos Hessu ärähti, mikä aiheutti tällaisia vaaratilanteita ja pari ikävää haavaa, vaikka parhaani tein Nefin suojelemiseksi.
Nefi sai pahan haavan päähänsä viime vuoden lokakuussa, mutta tyttö toipui tästä haaverista todella hyvin.
Suurimman osan ajasta Nefi oli edelleen hyvin pirteä ja reipas ikäisekseen. Samalla kunto kävi silti selvästi heikommaksi. Jo viime syksyllä heräsin muutaman kerran keskellä yötä siihen, että Nefi vingahti kivusta. En koskaan saanut oikein selville, oliko kipu kenties jaloissa vai johtuiko se sydämestä? Kokeilimme tästä syystä Nefin kanssa sydänlääkitystäkin alkuvuodesta, mutta en huomannut Nefissä mitään eroa kokeilun aikana. Saimme myös kipulääkettä tarpeen mukaan annettavaksi, mutta Nefi harvoin näytti suoranaisesti tarvitsevan sitä. Mummo saattoi kuitenkin välillä jäädä istumaan ja tuijottamaan tyhjää. Laitoin tämän dementian piikkiin, mutta kenties ne olivatkin hetkiä, jolloin Nefillä oli kipua enkä vain tajunnut asiaa. Nukkumaan meneminen saattoi kestää näiden istuskelujen seurauksena pitkään ja usein Nefi saattoi myös raivoisasti raapia petiään. Hengitys oli välillä raskasta ja Nefi laihtui entisestään kevään aikana. Tasapainossa oli häikkää ja Nefi saattoi kaatuilla. Varsinkin jos muita koiria oli säätämässä vieressä, mutta joskus jopa ihan itsekseen. Syödessä tai juodessa takajalat eivät pysyneet paikallaan, vaan ne liukuivat kehon alle ja Nefi joutui koko ajan korjaamaan asentoaan. Selkä alkoi käydä kaarelle, mikä saattoi viitata johonkin sisäelimelliseen ongelmaan. Saunaan mummo halusi ehdottomasti joka kerta, vaikka siellä hengityksen ajoittainen haastavuus kävi erityisesti ilmi. Parin viime viikon aikana Nefi oli myös tippua lauteilta nukahtaessaan käytännössä istualteen kesken saunomisen.
Nefi 1.5.
Nefi 2.5.
2.5.
2.5.
2.5.
3.5.
3.5.
Nefi 4.5.
4.5.
4.5.
Vappua edeltäneenä viikonloppuna Nefillä oli todella huono päivä. Laitoin sen närästyksen piikkiin, koska Nefillä on koko ikänsä ollut voimakkaita närästyskohtauksia, jos tyttö sattui syömään jotain, mihin vatsa ei ollut tottunut. Vanhempani olivat myös mökillä käymässä ja erityisesti äitini kauhistui Nefin kuntoa, sillä tyttö tuntui vanhentuneen ja laihtuneen selvästi viime näkemästä vain viikkoa aikaisemmin. Nefi kuitenkin tokeni ja jatkoimme elämäämme entiseen malliin. Sitten keskiviikkona tuli seuraava huono päivä. Nefin vointi oli niin huono, että aloin jo suunnittelemaan päivystykseen lähtöä päästääkseni Nefin pois. Närästyslääke onneksi auttoi pahimman yli, mutta Nefi oli vielä vappunakin selvästi vaisu.
4.5.
4.5.
4.5.
4.5.
4.5.
4.5.
4.5.
Sirun kanssa tein aikoinaan päätöksen, että jokaisen koiran pitää päästä täältä pois silloin, kun hyviä päiviä on enemmän kuin huonoja. Dobylle jouduttiin 2019 suorittamaan hätäeutanasia, kun pojalle tietämättämme kehittynyt pernakasvain repesi, Doby vajosi shokiin eikä mitään ollut tehtävissä. Jos tämä olisi tapahtunut hetkeä myöhemmin, siskoni olisi ehtinyt lähteä kotoa ja Doby olisi kuollut yksinään tuskissaan. Sirulla oli todennäköisesti sierainkasvain ja pelkäsin sen johtavan siihen, että Siru tukehtuisi lopulta kasvaimeen minun ollessani töissä. Tämän takia päädyin päästämään Sirun pois elokuussa 2020 kesälomani päätteeksi sen sijaan, että olisin ottanut riskin Sirun kuolemasta kivuliaasti ja yksin työpäiväni aikana. Nefin kaksi huonoa päivää muistuttivat minua tästä päätöksestä. Nefi olisi hyvinkin voinut elää vielä viikkoja tai kuukausia ilman kunnon romahtamista, mutta toisaalta romahdus olisi voinut tapahtua minä päivänä hyvänsä. Siitä nämä kaksi huonoa päivää olivat selvä merkki. Olin haaveillut, että Nefi saisi olla kanssamme vielä yhden mökkikesän, mutta tämä haave ei saanut asettua Nefin hyvinvoinnin edelle. Vaikka nyt jossittelenkin edelleen päätökseni kanssa ja moitin itseäni liian nopeasta ratkaisusta, en olisi ikinä antanut itselleni anteeksi, jos olisin jatkanut tilanteen seuraamista ja seurauksena Nefi olisi kuollut kotona yksin tai eläinlääkärissä hätäeutanasian seurauksena.
4.5.
4.5.
4.5.
4.5.
5.5.
5.5.
5.5.
5.5.
5.5.
Nyt Nefi sai kaikin puolin niin hyvän lopun kuin oli mahdollista. Vietimme viikonlopun yhdessä Harjavallassa ja tyttö pääsi kanssani rauhallisille lenkeille metsään. Tyttö pääsi kävelemään vapaana ja kävimme jopa katsomassa vanhaa kotiamme, minne Nefi olisi edelleen osannut itsekin suunnistaa. Nefi sai nukkua rintani päällä, saunoa kolmena peräkkäisenä päivänä ja herkutella kaikilla kaapeista löytyvillä herkuilla. Kiinnittäessäni Nefiin erityistä huomiota, huomasin Nefin nuolevan usein tassujaan ja haukottelevan, mitkä myös olivat merkkejä siitä, että todennäköisesti tytöllä oli paljon enemmän kipuja kuin olin osannut ajatella. Nefi pääsi nukkumaan sänkyyni, mikä myös näytti entistä vahvemmin sen, kuinka vaikea Nefin oli löytää enää hyvää nukkuma-asentoa ja rauhoittua nukkumaan. Nefi ei pystynyt yhtenäkään yönä viettämään koko yötä sängyssä, vaan hänen piti päästä omaan petiinsä nukkumaan muutaman tunnin jälkeen löytääkseen itselleen paremman asennon. Nefi oli silti hyvinkin pirteä koko viikonlopun, minkä takia kyseenalaistin päätöstäni moneen kertaan. Tuntui niin väärältä hyvästellä perheenjäsen, joka vaikutti edelleen olevan niin täynnä iloa.
4.5.
4.5.
4.5.
4.5.
4.5.
4.5.
4.5.
Maanantaina kävin tekemässä töissä vain yhden tunnin ja tulin sitten kotiin viettämään aikaani Nefin kanssa. Nefi nukkui sylissäni pari tuntia ja kävimme koko lauman voimin vielä pihalla ulkoilemassa. Sitten lähdimme Poriin lääkäriin. Nefi hyppi innoissaan tuulikaapissa päästessään yksinään reissuun. Lääkärissä Nefi oli yllättävän rauhallinen. Sirun silmistä aikoinaan näin, että tyttö oli valmis lähtemään. Kaikesta jossittelustani huolimatta haluankin ajatella, että Nefin rauhallisuus oli merkki siitä, että myös Nefi oli valmis sanomaan hyvästit. Hieman kahden jälkeen lääkäri tuli laittamaan Nefille nukutuspiikin ja tyttö sai kaikessa rauhassa nukahtaa syliini ennen lopullisen piikin laittoa. Silitin Nefiä koko ajan ja pysyin Nefin luona vielä pitkään sen jälkeenkin, kun lääkäri oli kertonut Nefin nukkuneen pois. Toistin Nefille sanat, jotka olin jo sanonut tytölle sunnuntaina ja jotka myös siskoni oli lähettänyt minulle viestillä maanantaiaamusta. Nefi pääsi vihdoin takaisin Sirun, Dobyn, Murun ja Pojun luokse ja saisi viimein myös tilaisuuden tutustua Remuun ja Tepaan. Nefi ei olisi yksin, vaan kaverit olivat jo valmiiksi tyttöä odottamassa.
5.5.
5.5.
5.5.
5.5.
5.5.
5.5.
5.5.
Nefi sai nukahtaa kaikessa rauhassa syliin mukanaan tuttu viltti omasta pedistä.
Nefi oli viimeinen podengo meidän alkuperäisestä podengotriostamme. Siru tuli meille maaliskuussa 2007, Doby marraskuussa 2007 ja Nefi joulukuussa 2008. Sirulle ja Dobylle jouduimme sanomaan hyvästit jo useita vuosia sitten, mutta Nefi tuntui loppuun asti ikuiselta. Jopa Nefin huonoina päivinä ajattelin aina, että kyllä Nefi jaksaa vielä porskuttaa 17- tai jopa 18-vuotiaaksi asti. Mutta tällaiset toiveet olivat itsekkäitä ja paras palvelus, jonka koiranomistaja voi tehdä, on päästää rakas perheenjäsenensä pois tarpeeksi ajoissa. Esimerkiksi Pojun ja Murun kohdalla päätöstä venytettiin mielestäni liiankin pitkälle. Nyt Nefi sai lähteä täältä samanlaisena taskurakettina kuin eläessään. Kaikista vaivoistaan huolimatta saappaat jalassa ja ilonpilkahdus edelleen silmissään.
Nefi ensimmäisiä päiviä kotona
Alkuperäinen trio kesällä 2009
Alkuperäinen trio syyskuussa 2009
Podengoporukka ja Muru syyskuussa 2009
Nefin kanssa oli neidin eläessä monenlaisia haasteita. Tyttö tuli minulle aikoinaan sijoitukseen lupaavasta yhdistelmästä, mutta loppujen lopuksi tyttöä ei koskaan käytetty jalostukseen. Nefi oli hyvin reaktiivinen ja herkkä, hieman epävarma ja ajoittain liiankin tempperamenttinen. Tämä yhdistelmä johti moniin tappeluihin Nefin ja Sirun välillä ja pahimmilla hetkillä harkitsin jopa tytöstä luopumista. Mutta erilaisten järjestelyjen avulla selvisimme haasteista ja lopulta Nefin ja Sirun sterkkaus rauhoitti tilanteen tyttöjen välillä. Nefi sai myös CECS-kohtauksia nuorempana, mutta ne eivät onneksi koskaan vaikuttaneet tytön elämään sen enempää. Närästyskohtauksia myös tuli aina silloin tällöin. Lisäksi 2012 Nefi teki tuttavuutta käärmeen kanssa Somerolla, mutta tämä taskuraketti selvisi kohtaamisesta parin tunnin tiputuksella. Mäntsälän metsissä Nefi löysi kerran maa-ampiaispesän, minkä seurauksena Nefistä piti pinseteillä poistaa ainakin 7 ampiaisen piikkiä. Vanhempieni mukana Nefi pääsi käymään Lapissa asti ja herkuttelemaan mäkkärin hampurilaisella. Nuorempana Nefi sai kokeilla kanssani agilitya, mutta luonteensa takia Nefin kanssa oli helpointa olla vain kotioloissa. Kotonakin neiti saattoi aiheuttaa ongelmia. Kerran tyttö karkasi aidan läpi naapuriin tulleen saksanpystykorvapennun päälle ja kerran lenkiltä tullessamme tyttö onnistui näykkäisemään ohittamaamme miestä, joka hieman varomattomasti tarjosi Nefille kättään. Useaan otteeseen tuli suoraan sanottuna kirottua koko koiraa. Mutta juuri siitä syystä Nefi olikin erityisen rakas. Tytön kanssa joutui tekemään niin paljon töitä, näkemään vaivaa monissa asioissa, että tämä kaikki loppujen lopuksi vain vahvisti meidän suhdettamme.
Pentu-Nefi
Nefi oli melkoinen kiipeilijä jo pentuna
Turvotus käärmeenpureman jälkeen 2012
Siru ja Nefi kesällä 2009
Nefi ja Siru lokakuussa 2019. Seuraavana kesänä jouduimme sanomaan Sirulle hyvästit.
Nefi toimi kaikkien meillä syntyneiden pentujen varaäitinä. Samojedipentueet mukaan lukien. Varsinkin ihan pieniä pentuja tyttö olisi aina halunnut päästä hoitamaan. Sitten kun pennut alkoivat liikkumaan ja riehumaan, innostus selvästi laantui. Nefi lenkkeili 15-vuotiaaksi asti aina nuorison mukana pitkilläkin lenkeillä ja vasta viimeisen vuoden aikana rupesin jättämään tyttöä kotiin, kun pitkät lenkit selvästi kävivät jo kunnon ja sydämen päälle. Tässäkin ratkaisussa oli omat haasteensa, koska Nefillä oli elämänsä ajan aika pahaa eroahdistusta eikä tyttö tykännyt siitä, että lähdin muiden koirien kanssa jonnekin, vaikka Windy olikin yleensä aina Nefin seurana. Lopulta otin tavaksi heittää ulko-ovella kourallisen nameja eteiseen ja tätä molemmat vanhukset oppivat lopulta oikein odottamaan. Kun rupesin laittamaan muille koirille hihnoja, Nefi ja Windy tulivat molemmat ovelle norkoilemaan. Nefi astui usein ihan ovesta ulos asti, aivan kuin olisi oikeasti lähtenyt mukaan vielä lenkille, mutta kun heitin namit sisään, hän jäi niitä tyytyväisesti syömään. Silti kotona odotti yleensä aina äänekäs vastaanotto, kun palasimme lenkiltä. Nefi piti huolen siitä, että häntä ei voinut minnekään unohtaa. Sen verran kova ääni tytöstä edelleen 16-vuotiaana lähti.
Nefi hoitaa C-pentuja
Nefi ja C-pennut
Nefi ja Siru ekojen sammaripentujen kanssa
Pentulaatikon laadunvalvoja
Viimeiset 3 vuotta Nefillä oli isoja vaikeuksia pidätellä ja käytännössä tyttö oli pakko päästää ulos samalla sekunnilla, kun tulin kotiin. Tämän kevään aikana tämäkään ei enää riittänyt, vaan usein pissat tulivat lattialle jo siinä kohtaa, kun autoni ajoi pihaan. Nefi pissaili usein alleen myös nukkuessaan. Muut koirat selvästi ärsyttivät Nefiä. Poikkeuksena Avi, jota Nefi välillä pesi kymmenen minuuttia tai pidempään. Avista tulikin Nefin bestis melkein heti saavuttuaan kesällä 2021. Avin kanssa Nefi pystyi nukkumaan samassa pedissä, mutta muita koiria Nefi ei aina halunnut lähelleen. Varsinkin Hestiaa Nefi suorastaan inhosi, vaikka Hessu teki parhaansa Nefin liehittelemiseksi. Aina kun Nefi nukkui sohvalla, Hestia olisi halunnut päästä nukkumaan samalle puolelle sohvan selkänojalle. Melkein joka ilta sain vääntää kättä siitä, millä puolella Hestia saisi nukkua. Usein jouduinkin tekemään niin, että Hestian hypättyä väkisin Nefin yläpuolelle, siirsin Nefin toiselle puolelle omaan rauhaan.
Avi ja Nefi nukkuivat aina näin vierekkäin, tämä kuva marraskuulta 2024
Tämä kuva tammikuulta 2022
Nuorempana Nefin kaverina oli mm. Muru
Windy ja Nefi kesäkuussa 2023
Windy ja Nefi helmikuussa 2024
Nefi ja Windy huhtikuussa 2024
Lauman veteraanit helmikuussa 2025
Nefistä olisi miljoonia tarinoita kerrottavaksi. Saimmehan viettää yhdessä melkein 16,5 vuotta. Tätä kirjoittaessa pystyn jo hymyilemään kaikille näille muistoille, vaikka samalla tietenkin edelleen itkettää. Suru iskee voimakkaasti esimerkiksi silloin, kun annan muille koirille ruokaa ja se yksi kippo puuttuukin rivistä. Nefin hihnan ja valjaat siirsin jo Sirun uurnan ja hihnan viereen odottamaan Nefin omaa uurnaa. Edessä on varmasti vielä monia hetkiä, joissa ikävä hyökkää yllättäen ja kyyneleet virtaavat. Niin kuulukin olla. Ei 16 vuoden yhteistä taivalta voi unohtaa tai surra vain muutamassa päivässä. Voin vain uskoa ja toivoa, että tein Nefin suhteen oikean ratkaisun ja että tyttö on nyt yhdessä vanhan laumansa kanssa. Lopuksi haluan lisätä tähän vielä Nefille 1-vuotis synttärien aikaan kirjoittamani runon sekä kuvia Nefin elämän varrelta.
Nefi on pieni ja iloinen koira,
Toveri surussa ja ilossa oiva.
Aina on ihan hassu, tuulispäänä,
Nefi oikeesti on joka paikan häärä.
Häntä kutsun raketiksi,
Taskuun mun mahtuvaksi.
Taskuraketin räjähtävä voima,
Luonne siis melkoisen roima.
Ihana, suloinen, syötävän söpö,
Mutta silti aina ihan höpö.
Välillä vain naurattaa,
Seuraavaksi jo itkettää.
Nefi on aivan kaheli, uuno,
Juuri kai sopivan kuuro.
Selkeästi järjetön sekopää,
On kuin elohopeaa koira tää.
Taskuraketti, pyörremyrsky,
Tornadon pyörre, meren tyrsky.
Ikinä ei paikallansa pysyis,
Eikä edes lupaa kysyis.
Silti häntä rakastamme,
Meidän pientä rakettiamme.
NEFIN SYNTTÄRIKUVIA
Nefi 16v.
Nefi 15v
Nefi 14v.
Nefi 13v.
Nefi 10v
Nefi 4v.
NEFIN LAUMA ERI AIKOINA
Lauma 4.5.2025
Huhtikuu 2025
Joulukuu 2024
Marraskuu 2024
Kesäkuu 2024
Toukokuu 2024
Huhtikuu 2024
Jouluna 2022
Pikku podengot syyskuussa 2022
Jouluna 2020
Jouluna 2019
Jouluna 2018
Nefin lauma (ja etälauma) syksyllä 2018
Nefin lauma (ja etälauma) 2017
Jouluna 2016
Marraskuu 2016
Jouluna 2015
Elokuu 2015, kuva by Minttu
Jouluna 2014
Lauma elokuussa 2013
Jouluna 2012
KUVIA ETÄLAUMAN JA MUIDEN KAVEREIDEN KANSSA
Elokuu 2024
Kesäkuu 2024
Kesäkuu 2024
Huhtikuu 2024
Helmikuu 2024
Heinäkuu 2023
Kesäkuu 2023
Helmikuu 2023
Jouluna 2021
Nefin lauma ja vierailevat tähdet keväällä 2018
heinäkuu 2016
Kesäkuu 2016
Toukokuu 2016
Helmikuu 2016
Podengot kesäkuussa 2015
Pikku podet helmikuussa 2013
NEFIN ELÄMÄÄ
Siru, Windy ja Nefi muodostivat mun lauman ytimen vuodesta 2010 alkaen aina elokuuhun 2020, jolloin sanoimme Sirulle hyvästi.
Kolmikko viihtyi aina auringossa oltiin sitten Mäntsälässä, Somerolla (niin kuin tässä kuvassa) tai Harjavallassa.
Tässä ollaan juuri muutettu Harjavaltaan 1.9.2012
Tämä kuva on siltä mökkitieltä, jonka varrella Nefi teki tuttavuutta käärmeen kanssa.
Myös Muru-colliemix oli usein kuvioissa mukana
2013 laumaan liittyi Nova, mikä aiheutti kaikille podengoille aluksi järkytyksen.
2015 podengotytöt olivat Mäntsälässä hoidossa, kun olin itse lomareissulle Briteissä.
2016 laumaan tuli mukaan hetkellisesti Ruska. Tässä mukana myös Windyn tytär Cera.
Nefi ei aina Ruskaa arvostanut, mutta suurimman osan aikaa oli Ruskan kanssa onneksi hyvää pataa.
Koirametsässä syksyllä 2022
Pääsiäistunnelmia vuodelta 2023
Nefi halusi aina saunaan ja tällaisia saunakuvia on varmaan kymmeniä. Tämä on viime vuodelta.
Kesäkuussa 2015 mökkisaunan kuistilla.
Tammikuu 2011, Nefi näytti koiratanssiliikkeitään.
Nefi vuonna 2012 lempipaikallaan nojatuolin korkealla selkänojalla.
Nefi mökkeilemässä maaliskuussa 2014
Hiekkakuopalla oli kiva juoksennella myös vuotta aikaisemmin vuonna 2013.
Nefi vuonna 2015, kuva mökiltä.
Nefi kuvattuna kesäkuussa 2010 Mäntsälässä.
Nefi ekassa mätsärissään maaliskuussa 2009
Nefi keväällä 2020. Tässä kohtaa jo selvästi harmaantuneena.
Maaliskuu 2023 kotona Harjavallassa.
Helmikuu 2023 mökillä, vieressä Gaia.
2015 oltiin käymässä isovanhemmilla ja otin kännykällä tämän kuvan. Muru myös taustalla.
Kesä 2009 Mäntsälässä. Doby vieressä.
Kesällä 2009 Nefi paini näin Dobyn kanssa isovanhempiemme luona.
Kesä 2009 mökillä.
Kesä 2009
2009 luuleikkejä.
Luu maistui myös tammikuussa 2016
Tammikuu 2016 selfie Nefin kanssa.
Tähän selfieen pääsi myös Nova mukaan.
Tämän kuvan tarkkaa ajankohtaa en tiedä, mutta todennäköisesti joulukuussa 2010 tai 2011, koska kuvassa on joulukoristeita ja minun vanha huoneeni Mäntsälässä.
Tässä kuvassa asutaan jo Harjavallassa ja vuosi on 2015.
Syyskuussa 2024 otin kotisivuja varten tämän potrettikuvan Nefistä. Kuvia olisi vielä vaikka kuinka, mutta tämä on hyvä kuva lopettaa tämä postaus.
Nefi, olet rakas! Vielä joskus toivottavasti tavataan. Pidä hauskaa Sirun, Dobyn, Murun, Pojun, Remun ja Tepan kanssa meitä odotellessa.💗
Kommentit
Lähetä kommentti