Viikonlopun meininkiä

Olipas mielenkiintoinen viikonloppu. Univelka, messarin koiranäyttelytulosten jännittäminen ja Novan tilanteen stressaaminen yhdessä aiheuttivat minulle jonkinlaisen vatsataudin, minkä takia lauantai meni kokonaan hunningolle ja tänään olen sitten yrittänyt tehdä kaikkea sitä, mitä piti tehdä jo eilen. No onneksi Hestia-tyttö toi koiranäyttelystä tittelit kotiin, Nova vaikuttaa minun vainoharhaisuudestani huolimatta voivan hyvin ja sain tänään pakkailtuakin jo hieman tavaroita joululomaa varten. Huomenna käynnistyy viimeinen työviikko ja sitten olisikin ensi perjantaina aika lähteä joulun viettoon Mäntsälään.



Nova on jo itse valmiiksi ihan lomameiningeissä, sillä neiti käy pennut kyllä tunnollisesti ruokkimassa ja pissattamassa, mutta muuten ei äiti-koiraa pentulaatikossa juuri näy. Pentuja tilanne ei näytä vaivaavan, joskin aina äidin ilmestyessä paikalle alkaa tajuton huuto. Pienet huterat jalat kiidättävät pennut todellisiin voimistelusuorituksiin, kun yrittävät yltää ohi kävelevän äidin nisille. Pennut ovat alkaneet maistelemaan myös toinen toisiaan ja myös minun sormeni ja nenäni kelpaavat syötäväksi, jos vien ne liian lähelle. Mun sydän sulaa näille pienokaisille kerta toisensa jälkeen uudestaan. Pentujen ääniskaalaan on alkanut tulla vaihtelua, kun korkean huudon rinnalle on kehittynyt hieman murinaa ja haukkumista. Myös potkurit toimivat eli takajalka alkaa vipattaa oikeasta kohdasta rapsuttaessa. Kovaa vauhtia pennut siis kehittyvät.



Alla vielä muutama kuva viikonlopun varrelta.