Tänään tuli astutuksesta kuluneeksi 5 viikkoa. Ultran jälkeen Novassa on ruvennut näkymään selkeitä tiineyden merkkejä. Nisät ovat kasvaneet huomattavasti ja masukin on ruvennut suloisesti pyöristymään. Tuota pyöristymää ei tosin kuvista (tai edes silmämääräisesti karvojen takia) huomaa, mutta käsikopelolla sitäkin paremmin. Neiti myös nauttii, kun masua varovaisesti silittelee, muutenkin tuntuu että hellyydenkipeys vain lisääntyy. Tietokoneella työskennellessäni neiti on vallan jaloissa nukkumassa. Tyttö ottaa todella rauhallisesti eikä lenkeilläkään turhaan hötkyile, vaikka hoitokoira Aava säntäilisi sinne tänne ja yrittäisi innostaa leikkimään. Tänään oli myös vuorossa madotus (samoin huomenna ja ylihuomenna, koska kolmen päivän kuurista kyse). Kohta pitäisi ruveta kämpääkin sitten järjestelemään vähän uusiksi, että saamme tilaa pentulaatikolle. Lehtiä pissa-alustoiksi olen ruvennut jo keräilemään ja mammani on ommellut liudan pentulaatikon alusia, joita on sitten helppo vaihdella päivittäin. Kuluneen viikon aikana tämä tiineys on ruvennut viimein tuntumaan todelta, kun ei se vielä ultrassakaan oikein kolahtanut. Mutta nyt kun tuntee ja näkee päivittäin, miten tuo tulevan äidin keho muuttuu, niin ihan erilainen fiilis on jo vastaanottaa pentuja tähän taloon. Mielenkiinnolla olen myös vertaillut Novaa podengoihin, mutta kyllä se on vaikeaa, kun kokoero on niin suuri. Tosin ilmeisesti tämä vertailu on siirtynyt jo uniinkin, kun näin unta, että Novalle syntyi 15 podengopentua, joista yhtäkään se ei huolinut hoidettavakseen. 😂
Kommentit
Lähetä kommentti