Nyt on ensilumi tullut maahan. Vähänhän tuota jo tiistainakin sateli, mutta vasta eilen tuli taivaalta oikein isoja karvalakkeja niin, että maa on nyt ihan valkoinen. Eilen illalla, kun päästin koirat vielä pissalle, oli pikkuisilla siinä hieman ihmettelemistä. Kovastihan tuo omituinen aine molempia aluksi hämmästytti: miksi se on niin kylmää ja märkää ja tuoksuukin oudolta? Viisi minuttia sitä piti ihmetellä kivetyksen ja lumen rajalla, mutta lopulta molemmat uskaltautuivat lähtemään liikkeelle. Waldo juoksi kauheata vauhtia ihan kuin peläten, että lumi käy kiinni jos pysähtyy. Windy taas hipsi kuin mikäkin kameleontti pitkin pihaa. Pikku hiljaa uusi kokemus rupesi kuitenkin maistumaan ja eipä aikaakaan, kun pennut juoksentelivat pitkin pihoja aivan tohkeissaan. Vähän väliä piti pää pistää lumihankeen ja nuuskia outoja hajuja sekä hieman tietysti myös maistella. Sitten taas mentiin eikä sisällä meinattu tulla lainkaan. Meidän vaavelit, jotka yleensä on niin iik-en-mee-ulos-kun-siellä-on-märkää ovat nyt aivan innoissaan lumesta.
Tänään käytiin myös metsässä lenkkeilemässä. Kauhea vauhti oli varsinkin vaaveleilla päällä, kun seurasivat Murun esimerkkiä. Ojakin piti ylittää useaan otteeseen ja siinä sivussa käydä sitten uimassakin jääkylmässä vedessä *_* No huvinsa kullakin. Kuviakin tuli tältä reissulta muutama otettua. Tässä tuota kuvasatoa. Viimeisenä pari kuvaa, jotka otettu samassa paikassa ennen lumisadetta 🙂
Meillähän on nyt myös sellainen tilanne, että Sirulla ja Nefillä on juoksu. Tämän myötä Waldonkin sisäinen ”äijä” on herännyt, ja kovasti pitää nuuhkia tyttöjen takapuolia ja esittää kovista. Nyt kun tytöillä on tärpit, Doby on puolestaan yhtä ulina-ininää. Ja asiaahan ei yhtään auttanut se, että Dobylla oli täällä tiistaina myös sallittuja naisvieraita 😉 Siitä lisää toivottavasti myöhemmin, joten pysykääpäs kuulolla.
Kommentit
Lähetä kommentti