Sirun ”mamma-loma” päättyi virallisesti eilen, kun lähdimme pitkän tauon jälkeen treenailemaan agilitya koirakerhon kurssille. Kotona olemme kesän aikana jo ehtineet agilitya mieleen palauttamaan talven taoukoilun ja mamma-loman jälkeen hienolla menestyksellä, mistä johtuikin, että odotukseni olivat korkeat.
No ihan mukavastihan toi Siru niitä esteitä veti, mutta parannettavaa jäi huimasti. Ongelmia aiheutti se, että Siru ei nyt ole pitkään aikaan ollut muiden koirien kanssa tekemisissä ja Siru olikin todella varautunut koko puolentoista tunnin ajan. Myös paikka oli Sirulle vieras, mikä oli omiaan lisäämään Sirun levottomuutta. Siitä huolimatta saatiin muutamat esteen vedettyä hyvin läpi, mutta koko radan meneminen läpi kerralla ei enää onnistunut, kun paikalle rupesi tulemaan lisää vieraita koiria odottamaan omaa vuoroaan.
Muuten Siru on kuitenkin kehittynyt esteissä. Siru on nimittäin ruvennut hakeutumaan esteille itse eikä tarvitse enää esim. kepeillä yhtä selviä merkkejä joka välin kohdalla. Tässä olisi toiveissa, että päästäisiin vielä jossain vaiheessa kisaamaan, mutta ehkä pitää ottaa joku toisista podeista seuraaviin treeneihin mukaan tuomaan ”turvaa”.
Myös Nefin kanssa olen ruvennut agilitya treenailemaan, joskaan en vielä virallisesti. Ihan siis kotioloissa kotitekoisilla esteillä. Nefi on siitä paljon mukavampi agility koira kuin Siru ja Doby, että motivointi-välineeksi kelpaa lelu ja vauhti on päätähuimaava. Toisaalta Nefin keskittymiskyky on huonompi kuin Dobylla, joka selkeästi hakee ohjeita ohjaajalta, ja suoritusten puhtaus ei tule yhtä luontevasti kuin Sirulla. No ihan suuret odotukset Nefin suhteen kuitenkin on, jos vain saisin sen pysymään hyppysissä, silloin kun muita koiria on läsnä. Tänään treenattiin keppejä tossa pihalla ja nyt Nefi taitaa ymmärtää, mitä siltä haetaan. Aikaisemmin yritti vain saada lelun kiinni kepeistä välittämättä, mutta nyt keskittyi jo hieman pujottelemaankin.
Kommentit
Lähetä kommentti