Nyt on aikaa hurahtanut viime blogikirjoituksesta melkoisesta, koska pentujen kanssa on pitänyt melkoista kiirettä. Ihan ensimmäiseksi sellainen uutinen, että molemmilla pennuilla on nyt löytynyt "uusi" koti ja samalla uudet kutsumanimet. Windy (entinen Artemis) jäi minulle ja Waldon (entinen Apollo) osti minun äitini. Molemmat jäivät siis kotiin... ja riehumisesta ei tule loppua.
Kävimme pikkuisten kanssa pentutarkistuksessa ja sirutuksessa 12.7. Automatka ei saavuttanut suurta suosiota, mutta eläinlääkärissä rupesi sitten nukuttamaan niin paljon, että lääkärikin varmaan epäili pentujen olevan huumattuja. Tosin sirutus sai pennut kyllä nopeasti heräämään. Ilmeisesti siruttaja ei ollut kovin asiantunteva, sillä Waldolta tuli jopa runsaasti verta ja huuto oli melkoinen. Ikävää, että ensimmäinen eläinlääkäri kokemus oli näin hirveä. Nyt on pennut myös rekisteröity ja tiedot löytyvät tästä lähtien KoiraNetin sivuilta.
Pennut kasvavat edelleen melkoiseen tahtiin ja vauhti vain kiihtyy päivä päivältä. Nykyisin ulkoileminen vain yhden ihmisen valvovien silmien aikana on mahdotonta, mikäli molemmat pennut ovat pihalla samaan aikaan. Sen verran nopeasti löytävät kaikki pennun mentävät raot aidoista ja porteista puhumattakaan hajaantumisesta täysin eri ilmansuuntiin. Omat nimet alkavat kuitenkin olla tuttuja ja kutsustakin tullaan joka viides kerta luokse ;) Eli eiköhän tämä tästä.
Erotimme pennut toisistaan muutaman päivän ajaksi. Itse lähdin tiistaina Windyn, Murun, Pojun ja Dobyn kanssa isovanhempien luo Somerolla ja jätin Sirun, Nefin ja Waldon vanhemmilleni. Hienosti tämä erossa oleminenkin sujui ja varsinkin Windy oli todella reipas ja vilkas pikkulikka. Tutki kyllä uuden paikan läpikotaisin ja ihastui laituriin ja kaisloihin.
Waldon korvat ovat nousseet jo iloisesti pystyyn. Sen sijaan molempia kiveksiä ei ainakaan kerralla ole vielä löytynyt. Taitavat vielä seilata edes takaisin. Windylla ovat korvat puolestaan edelleen aavistuksen lurpat, mutta muuten kehittyy hyvään tahtiin. Molemmille vaaveilla on lisätty Picasaan oma kehitys-albumi, johon olisi tarkoitus lisätä kuva jokaiselta viikolta. Niin näette, miten nämä veitikat kehittyvät. Toistaiseksi ovat hyvän näköisiä ja varsinkin Waldo on varastanut sydämeni ikihyviksi salskealla ulkomuodollaan.
Etsi koira kuvasta
Suuren maailman ihmettelemistä
Eikö olekin kauni!
Kävimme pikkuisten kanssa pentutarkistuksessa ja sirutuksessa 12.7. Automatka ei saavuttanut suurta suosiota, mutta eläinlääkärissä rupesi sitten nukuttamaan niin paljon, että lääkärikin varmaan epäili pentujen olevan huumattuja. Tosin sirutus sai pennut kyllä nopeasti heräämään. Ilmeisesti siruttaja ei ollut kovin asiantunteva, sillä Waldolta tuli jopa runsaasti verta ja huuto oli melkoinen. Ikävää, että ensimmäinen eläinlääkäri kokemus oli näin hirveä. Nyt on pennut myös rekisteröity ja tiedot löytyvät tästä lähtien KoiraNetin sivuilta.
Pennut kasvavat edelleen melkoiseen tahtiin ja vauhti vain kiihtyy päivä päivältä. Nykyisin ulkoileminen vain yhden ihmisen valvovien silmien aikana on mahdotonta, mikäli molemmat pennut ovat pihalla samaan aikaan. Sen verran nopeasti löytävät kaikki pennun mentävät raot aidoista ja porteista puhumattakaan hajaantumisesta täysin eri ilmansuuntiin. Omat nimet alkavat kuitenkin olla tuttuja ja kutsustakin tullaan joka viides kerta luokse ;) Eli eiköhän tämä tästä.
Erotimme pennut toisistaan muutaman päivän ajaksi. Itse lähdin tiistaina Windyn, Murun, Pojun ja Dobyn kanssa isovanhempien luo Somerolla ja jätin Sirun, Nefin ja Waldon vanhemmilleni. Hienosti tämä erossa oleminenkin sujui ja varsinkin Windy oli todella reipas ja vilkas pikkulikka. Tutki kyllä uuden paikan läpikotaisin ja ihastui laituriin ja kaisloihin.
Waldon korvat ovat nousseet jo iloisesti pystyyn. Sen sijaan molempia kiveksiä ei ainakaan kerralla ole vielä löytynyt. Taitavat vielä seilata edes takaisin. Windylla ovat korvat puolestaan edelleen aavistuksen lurpat, mutta muuten kehittyy hyvään tahtiin. Molemmille vaaveilla on lisätty Picasaan oma kehitys-albumi, johon olisi tarkoitus lisätä kuva jokaiselta viikolta. Niin näette, miten nämä veitikat kehittyvät. Toistaiseksi ovat hyvän näköisiä ja varsinkin Waldo on varastanut sydämeni ikihyviksi salskealla ulkomuodollaan.
Tässä kuvassa vielä toinen korva lurppa
Etsi koira kuvasta
Suuren maailman ihmettelemistä
Eikö olekin kauni!
Kommentit
Lähetä kommentti