Nyt on toinenkin yö mennyt ja paljon rauhallisemmissa merkeissä kuin edellinen. Jopa minä sain nukuttua. Tosin olen ilmeisesti saanut flunssan lattialle nukkumisesta (olen siis tuonut patjan pentuhuoneen lattialle tarkkaillakseni tilannetta näinä muutamina ensimmäisinä päivinä myös yöllä) ja nyt on nuha ja kurkku kipeä.
Todella terhakoita pikku pentuja täällä kyllä on. Artemis on ihan kuin äitinsä, yhtä perso rualle. Painoa onkin tullut lisää jo vaikka kuinka. Myös Apollo on kasvanut, joskaan ei aivan yhtä paljon. Olihan Artemiksella tosin alunperinkin pieni etumatka. Kovasti lapsoset haluaisivat aina päästä samasta nisästä syömään ja jos se ei onnistu, niin ainakin sitten päällekkäisiin. Pikkuset ovat välillä aivan solmussa.
Eilen saatiin Siru vihdoin houkuteltua ulos niin pitkäksi aikaa, että tyttö malttoi tehdä kakit. Melkoista edestakaisin vekslaamista kakka-reissu kyllä oli, kun Siru yritti koko ajan palata pentujensa tykö. Olo helpottui kuitenkin huomattavasti heti kun kakit saatiin pois päiväjärjestyksestä :) Tänä aamuna Siru puolestaan suostui vihdoin syömään muroja ja ne menivätkin todella nopeasti parempiin suihin. Tätä ennen on pääasiassa vain vettä käynyt juomassa ja muutama mustanmakkaran palakin on maistunut.
Nyt ruvettiin sitten miettimään, koskas Nefi olisi hyvä tuoda takaisin kotiin Somerolta. Varmaan olisi fiksua tuoda mahdollisimman pian, mutta toisaalta Siru voi stressaantua, jos likka pyrkii koko ajan pentuhuoneeseen. Siru kun ei tällä hetkellä hyväksy muitakaan koiria hirveän lähelle pentujaan. Doby ja Poju saavat olla samassa huoneessa, kunhan eivät ole kovin lähellä, mutta Murua ei hyväksy lainkaan. Itselläkin on vaan Nefiä jo melkoinen ikävä :)
Mutta tässä vielä kuvia tältä aamulta.
Oli pakko laittaa tää kielikuva mukaan ;P
Apollo ja Artemis,
sekä Siru the Ylpeä äiti
Ja niin se uni maistuu
Todella terhakoita pikku pentuja täällä kyllä on. Artemis on ihan kuin äitinsä, yhtä perso rualle. Painoa onkin tullut lisää jo vaikka kuinka. Myös Apollo on kasvanut, joskaan ei aivan yhtä paljon. Olihan Artemiksella tosin alunperinkin pieni etumatka. Kovasti lapsoset haluaisivat aina päästä samasta nisästä syömään ja jos se ei onnistu, niin ainakin sitten päällekkäisiin. Pikkuset ovat välillä aivan solmussa.
Eilen saatiin Siru vihdoin houkuteltua ulos niin pitkäksi aikaa, että tyttö malttoi tehdä kakit. Melkoista edestakaisin vekslaamista kakka-reissu kyllä oli, kun Siru yritti koko ajan palata pentujensa tykö. Olo helpottui kuitenkin huomattavasti heti kun kakit saatiin pois päiväjärjestyksestä :) Tänä aamuna Siru puolestaan suostui vihdoin syömään muroja ja ne menivätkin todella nopeasti parempiin suihin. Tätä ennen on pääasiassa vain vettä käynyt juomassa ja muutama mustanmakkaran palakin on maistunut.
Nyt ruvettiin sitten miettimään, koskas Nefi olisi hyvä tuoda takaisin kotiin Somerolta. Varmaan olisi fiksua tuoda mahdollisimman pian, mutta toisaalta Siru voi stressaantua, jos likka pyrkii koko ajan pentuhuoneeseen. Siru kun ei tällä hetkellä hyväksy muitakaan koiria hirveän lähelle pentujaan. Doby ja Poju saavat olla samassa huoneessa, kunhan eivät ole kovin lähellä, mutta Murua ei hyväksy lainkaan. Itselläkin on vaan Nefiä jo melkoinen ikävä :)
Mutta tässä vielä kuvia tältä aamulta.
Pesutuokio
Apollo päällä ja Artemis alla.
Oli pakko laittaa tää kielikuva mukaan ;P
Apollo ja Artemis,
sekä Siru the Ylpeä äiti
Ja niin se uni maistuu
Kommentit
Lähetä kommentti