ja kivaa oli. Työtiimi oli jälleen loistava ja huumori kukoisti. Kanssaohjaajat olivat kertakaikkisen hauskoja isosista puhumattakaan. Myös riparilaiset olivat hienoa porukkaa, joiden kanssa tuli kyllä toimeen. Tunnit luistivat hyvin joskin vielä on tietysti petrattavaa. Pääsin myös näyttelemään/eläytymään. Ensin olin sketsissä venäläisen agentin tyttöystävä, joka puhui vain laulujen sanoja siteeraamalla ja jonka sieppasi jenkki agentti saadakseen salaisenaseen. Sitten pääsin esittämään koulukiusattua diakoniarasteissa. Varsinkin jälkimmäinen sujui hienosti ja pääsin tosissani eläytymään koulukiusatun rooliin kyyneleineen kaikkineen. Tämän lisäksi iltawarttiksen (hartauden) pitäminen sujui mielestäni todella hienosti. Luin iltasaduksi Anderssenin Pienen tulitikkutytön ja kyllä siitä ilmeisesti pidettiin.
Vielä on sitten jäljellä konffis. Eiköhän sekin hyvin mene. Enhän minä viimeksikään viiniä läikyttänyt =D
Iskin tänään silmäni erääseen todella kauniiseen sileäkarvaiseen podengonarttuun. Harmi vaan etten yhtään tiedä, mistä voisin sille kodin taikoa. Tänne kun ei hulluja enää taida yhtään mahtua. Haaveeksipa taitaa tuo kaunokainen jäädä.
Vielä on sitten jäljellä konffis. Eiköhän sekin hyvin mene. Enhän minä viimeksikään viiniä läikyttänyt =D
Iskin tänään silmäni erääseen todella kauniiseen sileäkarvaiseen podengonarttuun. Harmi vaan etten yhtään tiedä, mistä voisin sille kodin taikoa. Tänne kun ei hulluja enää taida yhtään mahtua. Haaveeksipa taitaa tuo kaunokainen jäädä.
Kommentit
Lähetä kommentti