Koirien terveys on jo pitkään ollut tapetilla rodussa kuin rodussa. BBC:n "kohudokumentti" Ison Britannian koirankasvatuksesta sai jopa koirista piittaamattomien ihmisten hälytyskellot soimaan. Itsekin sain eräältä ystävältäni tekstiviestin kyseisen dokumentin tiimoilta, vaikkei ystäväni juurikaan koirista välitä. Ihmisten tietämättömyys ja piittaamattomuus ovat ajanut monet rodut todellisiin ongelmiin.
Kuinka käy podengon..?
En ole ainoa kasvattaja joka on viime aikoina pohtinut vakavasti podengojen terveyteen liittyviä kysymyksiä. Podengoilla ei ole minkäänlaisia terveyteen liittyviä virallisia määräyksiä, jotka velvoittaisivat kasvattajia käyttämään jalostuskoiransa virallisissa terveystutkimuksissa. Koska esimerkiksi kaikki polvi-viat eivät kuitenkaan aina aiheuta näkyviä oireita, niin monia "sairaita" koiria on käytetty ja käytetään jalostukseen. Itse päätin kasvattajaksi ryhtyessäni ottaa periaatteen, että omilta jalostuskoiriltani tutkin aina vähintään polvet ja silmät oli opiskelijan talous sitten kuinka tiukalla tahansa. En halua olla se kasvattaja, jonka kaikki kasvatit joutuvat läpikäymään kivuliaita leikkauksia ja kuntoutuksia piittaamattomuuteni ja kitsauteni takia.
Kaikki kasvattajat eivät kuitenkaan ajattele näin. Liekö tämä sitten syynä siihen, että esimerkiksi Legg-Perthes tautitapauksien esiintymistiheys tuntuu olevan yleistymään päin. Moni kasvattaja saattaa tuuduttautua valheelliseen luuloon koiransa terveydestä, mikäli koirasta ei päällepäin mitään vikaa näy. Koira on kuitenkin terve vasta kun se on virallisissa tutkimuksissa todettu terveeksi.
Kaikkien suomalaisten kasvattajien pitäisi tiedostaa vastuunsa koiran kasvatuksessa, koska kukaan suomalainen kasvattajan peruskurssin käynyt ei voi väittää olevansa asioista tietämätön. Meidän olisikin "helppoa" toimia esimerkkinä myös muille maille. Esimerkiksi podengoyhdistys voisi ottaa saman linjan kuin Suomen Samojediyhdistys ja listata joukon kriteereitä, joiden on täytyttävä jotta pentue pääsisi pentulistalle tai koira jalostusneuvontaan. Tällainen tapa on jo käytössä Samojedi yhdistyksellä. Portugalinpodengoja pidetään yleisesti ottaen melko terveenä rotuna... eikö kasvattajien ja yhdistyksen olisi aika herätä varmistamaan, että sama ajatus pätee vastedeskin?
Itselleni ensisijaisen tärkeää on koiran terveys ja luonne. Vasta toissijaisena kriteerinä tulee näyttelymenestys eli tuomareiden mielipide koirieni rotumääritelmän mukaisuudesta. Toki minun on helppo näin sanoa, kun kumpikaan näistä vanhemmista podeistani ei (vielä) ole näyttelyissä menestynyt :) En kuitenkaan usko, että mieleni muuttuisi, vaikka saisin käsiini legg-perthestä tai muuta vakavaa tautia sairastavan multi-championin. Sairasta koiraa ei jalostuksessa käytetä. PISTE!
Kuinka käy podengon..?
En ole ainoa kasvattaja joka on viime aikoina pohtinut vakavasti podengojen terveyteen liittyviä kysymyksiä. Podengoilla ei ole minkäänlaisia terveyteen liittyviä virallisia määräyksiä, jotka velvoittaisivat kasvattajia käyttämään jalostuskoiransa virallisissa terveystutkimuksissa. Koska esimerkiksi kaikki polvi-viat eivät kuitenkaan aina aiheuta näkyviä oireita, niin monia "sairaita" koiria on käytetty ja käytetään jalostukseen. Itse päätin kasvattajaksi ryhtyessäni ottaa periaatteen, että omilta jalostuskoiriltani tutkin aina vähintään polvet ja silmät oli opiskelijan talous sitten kuinka tiukalla tahansa. En halua olla se kasvattaja, jonka kaikki kasvatit joutuvat läpikäymään kivuliaita leikkauksia ja kuntoutuksia piittaamattomuuteni ja kitsauteni takia.
Kaikki kasvattajat eivät kuitenkaan ajattele näin. Liekö tämä sitten syynä siihen, että esimerkiksi Legg-Perthes tautitapauksien esiintymistiheys tuntuu olevan yleistymään päin. Moni kasvattaja saattaa tuuduttautua valheelliseen luuloon koiransa terveydestä, mikäli koirasta ei päällepäin mitään vikaa näy. Koira on kuitenkin terve vasta kun se on virallisissa tutkimuksissa todettu terveeksi.
Kaikkien suomalaisten kasvattajien pitäisi tiedostaa vastuunsa koiran kasvatuksessa, koska kukaan suomalainen kasvattajan peruskurssin käynyt ei voi väittää olevansa asioista tietämätön. Meidän olisikin "helppoa" toimia esimerkkinä myös muille maille. Esimerkiksi podengoyhdistys voisi ottaa saman linjan kuin Suomen Samojediyhdistys ja listata joukon kriteereitä, joiden on täytyttävä jotta pentue pääsisi pentulistalle tai koira jalostusneuvontaan. Tällainen tapa on jo käytössä Samojedi yhdistyksellä. Portugalinpodengoja pidetään yleisesti ottaen melko terveenä rotuna... eikö kasvattajien ja yhdistyksen olisi aika herätä varmistamaan, että sama ajatus pätee vastedeskin?
Itselleni ensisijaisen tärkeää on koiran terveys ja luonne. Vasta toissijaisena kriteerinä tulee näyttelymenestys eli tuomareiden mielipide koirieni rotumääritelmän mukaisuudesta. Toki minun on helppo näin sanoa, kun kumpikaan näistä vanhemmista podeistani ei (vielä) ole näyttelyissä menestynyt :) En kuitenkaan usko, että mieleni muuttuisi, vaikka saisin käsiini legg-perthestä tai muuta vakavaa tautia sairastavan multi-championin. Sairasta koiraa ei jalostuksessa käytetä. PISTE!
Kommentit
Lähetä kommentti