Jee… tänään kolahti postiluukusta uusi Koiramme-lehti ja kun tavalliseen tapaani tarkastin ilmoitukset anotuista kennelnimistä, niin osuipa sieltä sitten silmiini vihdoin myös omat nimivaihtoehtoni. Eli nyt voin sitten tänne blogiinkin kirjoittaa, että kennelnimeni tulee (melko varmasti) olemaan joko Estorian, Sibydorun tai Falidan's. Estorian nimen taustalla on portugalinkielinen sana estoria, joka tarkoittaa tarinaa. Minut tuntevat tuskin ihmettelevät, mistä sain päähäni kutsua kenneliänikin "tarinaksi". Sibydorun tulee puolestaan Sirun ja Dobyn nimien tavuista si(ru) – (do)by – do(by) – (si)ru ja perässä on vielä genetiivin n-kirjain. Falidan's itsessään ei tarkoita ainakaan minun tietääkseni yhtään mitään, mutta se kuulosti kivalta ja tuo mieleeni mm. tanssin. Käytännössä senkin tavuista ja kirjaimista voi johtaa englanninkielisiä, portugalinpodengoja kuvaavia sanoja, kuten lighthearted.
Nyt on tuo kennel taas askelta lähempänä. Olen aivan intoa täynnä, vaikka edelleen hieman pelottaa josko synnytyksissä menee jokin pieleen, josko uudet omistajat ovatkin täysiä p***apäitä ja niin poispäin. Enää ei tosin Sirun jalostukseen käyttö epäilytä samalla tavoin kuin joskus aikaisemmin. Sirussa on toki virheitä, ja jos esimerkiksi toisinaan selkään lähes kiepiksi kiertyvä häntä periytyy Sirun pennuille, niin Sirulla ei toista pentuetta tehdä, mutta muuten se on niin kauhea reipas ja iloinen. Muista koirista hän ei tosin välitä, mutta siitä voi kyllä syyttää omistajaa, joka ei onnistunut totuttamaan Sirua toisiin koiriin pentuna. Sitä paitsi kyllä Siru jo viime podetreffeillä lähti oikeasti toisten podejen mukana aitausta kiertämään, vaikka aikaisemmin on viihtynyt vain Dobyn ja Siru C:n seurassa.
Viikonloppuna kävimme podejen kanssa Porvoon koiranäyttelyssä. Näyttelystä jäi tosi hyvä mieli ja tapasimmehan me siellä sekä Sirun että Dobyn kasvattajankin. Kumpikin pode sai tulokseksi EH:n, mutta tuomari oli todella mukava ja taisi ihastua Siruun. Hän tuli nimittäin vielä arvostelun jälkeenkin sanomaan minulle, että vaikka Sirun häntä ei olekaan ihan rotumääritelmän mukainen, niin yhtä reippaita ja iloisia podengoja kaivattaisiin enemmän. Dobykin toi pisteet kotiin, kun suostui ihka ensimmäistä kertaa kävelemään melko tyylikkäästi eikä yrittänyt koko ajan änkeä pois kehästä.
Lauantaina oli sitten Minttu Siru C:n ja Sebun kanssa kylässä. Koirilla oli lystiä, kun saivat juosta vapaana pihalla ja metsässä. Meno oli kuin pienessä koirapuistossa, kun sinne tänne mennä remusi kuusi koiraa. Meidän Sirumme taitaa olla vähän Sebuun pihkassa, sillä kovin tarkasti seurasi häntä varsinkin sisällä.
Kommentit
Lähetä kommentti